Jokainen meistä joutuu siihen tilanteeseen elämässään kun ei jaksa. Varsinkin jos sairaus on siihen syynä. Sairaus joka tulee nurkan takaa kyselemättä kylään ja jää asumaan. Vallaten enemmän ja enemmän tilaa itselleen. Saaden mielen myös mukaansa.
Kun mieli sukeltaa mustiin vesiin, ei missään näe valoa. Sillä oma mieli, asenne on se joka auttaa pitkälle eteenpäin. Se on kantava voima silloin kun kivut tai itse sairaus vie voimat. Asenne kantaa. Positiivinen asenne.
Mutta ei aina jaksa olla positiivinen, ei ole halua katsoa tätä maailmaa, omaa elämäänsä positiivisten ajatusten voimalla. Välillä tuntuu että on parempi antaa periksi sairaudelle ja olla siinä olotilassa. Se on hyväksyttävää niinkin. Jos se todella on se mitä itse haluaa.
Haluaako sitä todella vai onko se oman mielen tekoja. Sen mielen joka jo tarvitsisi apua että selviytyy päivän haasteista. Normaali alakulo on ohimenevää, mielen heittelyt silloin tällöin. Mutta entä jos se mieli menee syvempiin vesiin. Jääden paikalleen ja samalla jää ihminen itsekin siihen.
Sairauksien kanssa painivilla tämä on jokapäiväinen haaste. Miten selviytyä huomiseen, miten saada voimaa päästä sängystä ylös. Tehdä ruokaa. Perustominnot tuottavat jo hankaluuksia, peseytyminen, pukeminen.
Ulkona on kaunis päivä, aurinko paistaa ja kesä etenee kohisten. Ikkunan takaa on hyvä maisemia ihailla. Ulos ei ole asiaa. Ellei joku tule ja avusta.
Kenelle voisi soittaa ja sanoa hei haluaisin ulos, tulisitko avustamaan.
En pääse juuri nyt, kävisikö huomenna?
Ehkä huomenna jo sataa vettä....
Tuo pieni teko, ulos pääseminen aurinkoon on jo askel jaksamiseen. Siihen ei ole kaikilla eväitä. Mitä voisi silloin tehdä. Auttaako meno parvekkeelle, terassille? Kyllä ne auttavat, sillä jo se että haluaa sinne päästä on askel hyvään oloon. Hiljaa edeten pyörätuolillakin pääsee parvekkeen oven eteen haistelemaan raitista ilmaa tai jos aurinko osuu sinne, se voi osua myös oven suussa olijaan.
Aina ei näe omia mahdollisuuksiaan. Ei tuo ole samaa kuin päästä ulos. Mutta se on jotakin, se on parempaa kuin ei mitään. Entä jos ei ole parveketta tai terassia.
Ikkunat ovat, tuuletusikkunat. Jo niidenkin kautta saa raitista ilmaa, lämmintä ilmaa josta voi aistia auringon.
Nämä esimerkit ovat tulleet kokemuksesta. Arjen pienistä askelista eteenpäin, kun on halua saada raitista ilmaa. Periksiantamattomuus on hyvä ruokkija silloin kun sairastaa. Askel kerrallaan ja katsellen lähelle ei kauaksi.
On toki kiputiloja, sairauksia että ulos ei ole mitään asiaa. Entä jos silloin tuo sen ulkoilman, luonnon itselle. Jos joku keräisi luonnonkukkia, toisi näin tuoksun sisälle, koivunlehtiä, heinää joka tuoksuu ihan mahtavalle jos sitä kestää. Valokuvakollaasi luonnosta, sen eläimistä, värejä luonnosta, vain mielikuvitus on esteenä.
Positiisuus kumpuaa omasta mielialasta, mutta se tarvitsee välillä apua jotta se sieltä kaiken kivun jne alta löytyy jälleen. Mutta ihminen saa olla myös ei positiivinen, kun se olotila ei jää ainoaksi olotilaksi, jos näin käy se vie loputkin voimat ja elämänilon.